Yksi mitä rakastan täällä ehkä eniten, on ihmisten ystävällisyys. Hymyillään, tervehditään, kysytään kuulumisia. Pari ihanaa esimerkkiä: Olin maksamassa parkkia automaatilla, kun viereen pysähtyi auto, josta nainen huikkasi olevansa lähdössä mutta lipukkeessa on vielä tunti jäljellä ja tarjosi sitä minulle! En ole ikinä kuullut, että joku tekisi Suomessa noin. Toinen oli Lontoossa. Meidän ei tarvinnut kuin avata kartta risteyksessä ja ihmetellä ympärillemme, kun mies pysähtyi kysymään tarvitsemmeko apua. Tällä hetkellä istun itseasiassa mun lempparikahvilassa ja vierestä lähti juuri suloinen mummeli, joka sanoi heipat ennen lähtöään vaikkei edes juteltu koko aikana, istuttiin vain vierekkäin. Vitsit miten tuollainen pieni asia aina piristää mun päivää!
En väitä että au pairina oleminen olis aina kauhean helppoa, mutta nyt kun istun Muffin Breakissä, kone sylissä ikkunapaikalla, mihinkään ei ole kiire, ulkona paistaa aurinko ja tossa pöydällä odottellee large cappuccino ja chocolate chip muffinssi en voisi olla onnellisempi!



















































